Ken 7 v.

Onnittelut 7-vuotiaalle Kentsulle! <3

Aika kuluu huimaa vauhtia. Kentsu on jo keski-ikäinen! Samalla se lunasti vihdoin lempinimensä, jonka on saanut jo vuosia sitten. Entinen seurakaverimme nimesi aikoinaan Kentsun ja Rimman Kepa-sedäksi ja Ripa-tädiksi. Nimet jäivät elämään lukuisten muiden lempinimien joukossa. Ja nyt Kepa-setä on oikeasti jo setäikäinen. Hui!






Mulle on muotoutunut tavaksi ottaa Kentsusta synttärikuvat meidän lähikentällä. Samalla on tullut tarkkailtua kevään saapumista. Toissatalvi oli ensimmäinen tällainen lumisempi talvi, mutta kenttä oli huhtikuun 15. päivänä jo sulanut lumesta. Vuosi sitten kenttä oli silloin vielä lumen valtaama. Lunta oli suunnilleen nilkkoihin asti, ja se suli muutama päivä Kentsun synttäreiden jälkeen. Tänä vuonna kentällä on edelleen lunta, mielestäni vähän enemmän kuin viime vuonna. Mutta synttärikuvat otettiin jokavuotiseen tapaan. Mulla oli koko päivä ohjelmaa, mutta onneksi ehdin yhdessä välissä käväistä kentällä, niin sain otettua kuvat ihan oikeana synttäripäivänä.



















Tässä vielä loppuun pari pentukuvaa kesältä 2005. Kentsu on ekassa noin 9-viikkoinen, tokassa pikkaisen vanhempi penneli.





Tsekkaus

Kun Kentsu ystävineen (Rimma ja Tuuri ja myöhemmin myös Joku) oli nuorempi, ostimme suunnilleen kerran vuodessa evl-tsekkauksen Christalta ja Jessicalta. Eli käytännössä se tarkoitti sitä, että teimme evl-liikkeet palkatta läpi ja C & J kirjasivat ylös mikä meni hyvin ja missä olisi parantamisen varaa. Se on ollut todella hyödyllistä. Aina sai uutta infoa siitä, mitä seuraavaksi alkaa työstää.

Viime vuosina ei olla tehty tällaisia erillisiä tsekkauksia - muutenhan toki analysoidaan treenejä ja kisoja ja tehdään sen mukaan treenisuunnitelmia. Osin varmaankin siksi, kun koirien tekeminen on vakiintunut melko samalle tasolle, ja mahdolliset parannus- ja muutosyritykset ovat todella pieniä, eikä muutokset tule niin selkeästi ja nopeasti esille kuin nuorella, vähemmän kokeneella koiralla.



Nyt intouduimme tekemään kimppatsekkauksen, ja sepäs olikin hauskaa ja mielenkiintoista. Eli sama idea kuin ennenkin, mutta valvovia silmäpareja oli enemmän. Takatalven vallattua jo sulaneet hiekkakentät jouduimme turvautumaan sisätiloihin, mutta onneksi Jessicalla on oma halli. Niinpä kokoonnuimme sinne. Jessica oli tehnyt valmiiksi lomakkeet, joihin pystyi kirjoittamaan jokaisen liikkeen jälkeen huomioita. Arvoimme lähtöjärjestyksen sekä sovimme kuka liikkuroi kenetkin. Sitten hommiin. Jokainen siis teki evl:n palkatta läpi (paitsi Mari teki Puuman kanssa voittajan), ja jokainen kirjoitti ylös huomoita. Näin kävimme läpi kuusi koiraa: Riskin, Macin, Kentsun, Jokun, Puuman ja Kaaoksen.

Oli mielenkiintoista huomata, miten jokainen oli huomioinut tismalleen samoja asioita. Toki joitain pieniä poikkeavia yksityiskohtia löytyi, mutta yleislinjana esille nousi samoja havaintoja kaikilta. Tosi paljon riippui mm. siitä, mistä suunnasta koiraa katsoi, että miten asiat näki. Samoin toisinaan sattui vaan katsomaan esimerkiksi omia muistiinpanojaan juuri silloin, kun tapahtuikin jotain. Ei kyllä olisi helppoa olla tuomari…

Nuorille koirille (Riski ja Puuma) tämä oli arvokas kokemus, kun viisi ihmistä parveili ympärillä ja tuijotti jokaista liikettä. Samoin liikkeiden väleissä kesti pitkään, kun jokainen kirjasi muistiinpanoja. Vanhemmat koirat vetivät tilanteen tutulla rutiinilla läpi.







Kentsun suorituksesta huomasi todella hyvin, että olen viime aikoina treenannut vähän eri tavalla kuin mitä teen kisakaudella. Eli kokonaisuutta ja kisamaisuutta on treenattu hyvin hyvin vähän, ja se sitten näkyikin kautta koko suorituksen. Kentsu ei toki tehnyt mitään nollaavaa virhettä. Se on niin konkari, että selvittää kyllä liikkeet vähän vasemmalla tassullakin tehden. Kentsun suoritusta leimasi ylitsevuotava innokkuus. Se oli vähän takki auki, ei niin tarkka, mutta iloinen. Iloinen taisikin olla käytetyin sana kuvaamaan Kentsun suoritusta. :)


Jokaisesta liikkeestä tuli siis jokaiselta kommentit + lisäksi lomakkeista löytyi kohta ”yleisvaikutelma”. Tässä kommentit Kentsun yleisvaikutelmasta:

* Kokemus ja rutiini näkyy! Taitava ja vauhdikas. :) Odotusarvoja niissä tietyissä lähdöissä, kun se ”kurissa” niin harmonisempi kokonaisuus (+ tunnarin rauha). Iloinen. :) Melkein liian mutta ei kuitenkaan. :)

* Näyttää kivalta. Kokemus näkyy. Nami-alku vielä vähän epäselvä. Työskenteli hyvin, ei ottanut häiriötä ”tuomareista”.

* Kentsu teki iloisesti + hyvällä asenteella. Huomasi että ”merkit” ovat vielä kesken. Teki kivalla asenteella.

* Iloinen ja hyvin yhteen pelaava pari. Taistelupari on niin historiaa!

* Odottavainen, iloinen ”ylireipas”. Osaa kaiken kyllä, mutta vähän jippii… Ei sikaillut, mut ei ihan ”kuuntele”. :)








Noista voisi avata muutamaa kohtaa. Toi odotusarvo lähdöissä + nami-alku ja ”merkit” kesken viittaavat ruudun ja noutojen alkuihin. Kentsulla nousi jälleen odotusarvo niihin liikkeisiin vähän turhan suureksi (tämä on asia joka säännöllisin välein tulee ja menee, onneksi väli on alkanut kasvaa pitemmäksi). Silloin Kentsulla on järjetön halu päästä ruutuun ja/tai noutamaan. Ja koska se on kaavoja rakastava koira, se ei suinkaan ole varastamassa silloin suoraan ruutuun/noutoon, vaan merkille, koska se tietää, että merkin kautta pääsee eteenpäin. Eli oireet yliodotuksesta näkyvät aina merkille lähdöissä.

Aloin tällä kertaa purkaa tilannetta odotusarvon laskemisella, ja siihen liittyy tietyn kaavan mukainen namppojen syöttö. Se toimii jo ihan kivasti treeneissä, mutta ei vielä kisamaisessa kokonaisuudessa.

Tunnarissa K oli todella sählä. Ei sinällänsä mokannut yhtään mitään ja poimi kyllä tarkkaan omansa, mutta kiire oli kova… Mutta sen saa kyllä rauhoitettua haistelutreeneillä.








Tästä tsekkauksesta jäi mieleen mm. se, että pitää yrittää saada seuraamisen alkua kisamaisissa tilanteissa enemmän hallintaan. Kentsu oli seuraamisessa alkuun yliyrittävä, mutta rauhoittui ja tasaantui loppua kohden. Mä osaan jo kävellä aika rauhallisesti (mikä on ihan pakko ton sähikäisen kanssa), mutta vielä pitäisi vaatia alusta saakka tarkkuutta Kentsulta. Nyt se teki muutamia omia oletusarvoja heti alussa, esim. kuvitteli mun tekevän käännöksen, kun teinkin pysähdyksen. Ja se aiheutti muutaman pienen sinkoilun sinne tänne, kunnes perusasento löytyi. Tämä ei ole sinällänsä mikään tyyppivika Kentsulle, mutta kyllä sitä sen verran silloin tällöin esiintyy, että asiaan voisi puuttua vähän tarkemmin. Kentsu on vaan ihan käsittämättömän nopea reagoinneissaan, varsinkin silloin kun siltä löytyy yritteliäisyyttä hieman liikaa. Lisäksi olen pelaillut asialla, kun olen halunnut saada tarkkuutta seuraamispaikkaan. Mutta kyllä pikkumustankin pitää pystyä pidättelemään itseään, kun itse liikun selkeästi ja rauhallisesti.








Noutoihin ollaan tehty nyt isompi muutos, sillä vaihdoin Kentsun sivulletulon takaa kiertäväksi. Vaihdoin sen juurikin tuossa tsekkauksessa. :) Kentsuhan ei sitä tietenkään vielä tiedä, että sivulle tullaankin nykyisin eri kautta, mutta se kyllä totteli todella hienosti, kun vaan muistutin asiasta antamalla paluussa uuden ”sivu”-käskyn, mikä tarkoittaa takakautta sivulle tuloa.

Täysin uusi asia tämä ei Kentsulle ole, sillä vaihdoin sen luoksetulon takaa kiertäväksi muutama vuosi sitten. Noudoissa se on silti tullut koko ajan suoraan sivulle.

Syy vaihtoon (jo luoksetulossa) on siinä, kun olen alun perin opettanut sivulletulon väärin. Kentsu hakee paikkansa lapakosketuksen kautta. Välillä kosketus on vähän isompi (törmäys), välillä aivan kevyt hipaisu. Se miltä sivulletulon osuma näyttää, riippuu todella paljon tuomarin sijoittumisesta. Tämä näkyi hyvin myös tsekkauksessa, kun yhden koiran kohdalla kaksi sanoi koiran törmänneen sivulletuloissa ja kolme sanoi sivulletulon olleen todella näyttävä. Ja ihmiset seisoivat eri puolilla (saman nähneet keskenään samalla puolella). Kyllästyin jossain vaiheessa jatkuvaan valitukseen siitä, miten koira osuu sivulletullessa, vaikka kyseessä oli kevyt hipaisu. Niinpä vaihdoin luoksetulon loppuosan takaa kiertäväksi, mutta jostain syystä jätin noudot entiselle mallille.

Aina silloin tällöin olen yrittänyt puuttua sivulletuloihin (opettaa sitä uusiksi), mutta aina on loppunut aika ja into kesken. Eli onkin tullut taas kisakausi, jolloin ei vaan pysty puuttumaan tuollaiseen yksityiskohtaan – varsinkin kun sen muuttaminen olisi ollut työn ja tuskan takana pitkän historian takia. Eli homma on aina jäänyt kesken.

Mutta nyt siis päätin, että K tulee myös noudoissa takakautta sivulle. Kokeilin sitä irrallisena juttuna keskiviikon treeneissä, ja torstain tsekkauksessa vain sanoin Kentsulle uuden käskyn kesken liikkeen. Hienosti meni! Ainoastaan tunnarissa se näkyi kapulan pureskeluna, kun K kiersi mut takaa. Se oli selkeä oire uudesta sivulletulosta, koska normaalisti K ei pureskele kapulaa. Se on varmasti vaikein omaksua Kentsulle juurikin tunnarissa, mutta uskon silti, että uusi tapa menee aika kivuttomasti perille. Tsekkauksessa sanoin ohjatussa melko myöhään ”sivu” (koska edellispäivän kokeilussa huomasin, että jos sen sanoo liian aikaisin, K ei reagoi siihen), ja se sai Kentsun muuttamaan viime hetkellä kurssiaan taakse kiertäväksi. Christa kuvailikin sitä formula/ralliautoksi, kun K kurvaili takaa sivulle. :)




Kuuden koiran paikallaoloihin ja tsekkaukseen kului kolmisen tuntia aikaa. Menimme vielä läheiselle huoltoasemalle iltakahville ja kävimme pikaisesti koira ja liike kerrallaan kaikkien muistiinpanot läpi. Kiitos kaikille kommenteista! Tämä pitää ottaa perinteeksi.









Pitkänäperjantaina istuimme vielä iltaa Marin, Tesun ja Sirken kanssa ja teimme loppuvuoden suunnitelmia koirille (niin yleisellä kisatasolla kuin muutaman liikekohtaisen suunnitelmankin muodossa). Näitäkin teimme ennen vuosittain, mutta nyttemmin nekin ovat jääneet. Treenattavat ja muutoksen kohteena olevat asiat kun ovat niin pientä piipertämistä, ettei niissä oikein ole ainesta sen suurempaan suunnittelupalaveriin. :) Mutta kiva oli pitkästä aikaa istua alas ja miettiä jokaista koiraa ja tulevaisuutta. Nyt meillä alkaa kisamaisuuden rakentaminen ja ”takin-kiinni-laitto” Kentsulla. :) Ihanaa tietenkin, että monta vuotta samoja liikkeitä tehnyt koira on edelleen niin ylitsevuotavan iloinen tekemisessään, mutta palauttelemme silti hieman mieleen tarkkuutta ja pientä itsehillintää – iloisuutta unohtamatta. ;)

Kentsu siellä, Myra täällä

Maaliskuussa tuli otettua pariin otteeseen koirista kuvia, kun oltiin aurinkoisena päivänä liikenteessä. Tässä kuvasatoa, paljon...

On tainnut tulla jo selväksi, että frisbii on Myran ja Kentsun lempparileluja.




Jos molemmat pääsevät samaan aikaan frisbiin perään, on lopputulos aina tämä: härski minä-minä-minun mustiainen nappaa sen vaikka mummon suusta (ei kunnioita yhtään vanhempiaan :)), mutta mummelille sopii kyllä hyvin huudella vähän perään. :)















Hei vaan hei, olen keski-ikää lähestyvä kokenut mutta nuorekas herrasmies. <3






Seuraavat kuvat maaliskuun vikalta päivältä, jolloin löytyi sulaneita hiekkakenttiä. Voi hitsi tätä takatalvea. :( Toivottavasti lumet sulavat pian!



Hupsista heijaa, jarrutus oli vähän turhan tiukka, ja sitä seurasi pieni pyllähdys.





Kentsulla on ihan äijäolo, kun saalis on päätynyt suuhun.








Harmaakuonot - Kentsu on harmaantunut paljon nopeammassa tahdissa kuin Myra tuon ikäisenä.






Taas se frisbii päätyi kummasti Kentsulle.








Saaliin kanssa lumihankeen.




Ja Myra perässä.




Välillä laitettiin Kentsu käskyn alle, jotta Myrakin sai pelailla frisbiin kanssa.