Liito-orava

Ylva on päässyt muutaman kerran tuuraamaan veljeään agilitytreeneihin. Melko rohkea veto Teemulta ottaa tuuraajaksi aloittelija, joka osasi entuudestaan vain putken. :) Olen huvikseni "opettanut" Ylvalle putken, kun sitä voi hyödyntää tokotreeneissäkin. Mitään agilitytavoitteita mulla ei ole Ylvalle suunniteltu - edelleenkään. Olen niin tippunut siitä maailmasta.

Putken lisäksi olen kerran kokeillut syksyllä muutaman hypyn ja putken kanssa radan tapaista. Hauskaa oli, mutta ei me yhtään mitään osattu. Ylvalla on siis enemmän intoa kuin taitoa, mikä lienee hyvin tavallista aloittelijalle.

Joulun välipäivinä tokoiltiin Charloten ja Teemun kanssa Vuokkosilla. Teemu oli ajatellut testata Kentsun kanssa agilityä, mutta K oli silloin ontunut. Heitin sitten ehdotuksena, että kokeile Ylvan kanssa. Se ei edelleenkään osaa muuta kuin putken - mutta se ei menoa haitannut. :) Sitten Charlotella ja Koodilla alkoi hajuntunnistuskurssi, joka osui samaan aikaan Koodin aksatreenien kanssa. Teemu kysyi Ylvaa siksi aikaa lainaan tuuraajaksi, ja niin Y on päässyt muutaman kerran liitelemään Teemun kanssa. Onkin ollut tosi hauska seurata heidän treenejään. Ylva ei kyllä taakseen katso, kun lähtee Teemun matkaan. Taitaa unohtaa täysin mun olemassaolon ja ihmettelee, miksi sille ei ole koskaan kerrottu, että agilityä on olemassa. :)

Tässä ja tässä parit pätkät Ylvan ja Teemun treeneistä. Ylva ei ole vielä hokannut, että esteen jälkeen tulee uusi este, joten se voi ihan surutta myös ohittaa selvästi edessään olevan esteen, kun haluaa vaan edetä mahdollisimman pian eteenpäin. Nyt on tullut ihan pikkaisen sellainen olo, että Y olisi alkanut hiljalleen hahmottaa, että rata tosiaan jatkuu eteenpäin. Jahka se sen tajuaa, niin se alkaa varmasti myös hakea muitakin esteitä kuin putkea.






Nyt tosin Ylvalta on jäänyt/jää kahdet tuuraustreenit väliin pikkuflunssan takia. Sillä oli nielutulehdus, joka lähti parantumaan nopeasti, kun Y sai tulehduskipulääkettä imusolmukkeiden turvotusta laskemaan. Haluan kuitenkin pelata varman päälle ja pitää Ylvan levossa tarpeeksi pitkään, jotta se on varmasti kunnossa ja vältymme mahdollisilta jälkitaudeilta.

Emme siis ole myöskään tokoilleet. Tauko on tehnyt hyvää. Ylvakin on sopeutunut ja suostunut hiljaiseloon todella hyvin. Asiaa helpottaa sen juoksun jälkeinen rauhallisempi mielentila. Sillä näyttäisi valeraskaus ilmenevän rauhoittumisena, mikä on tässä tilanteessa vain positiivinen juttu. Muuten sitä saisi vähän pidätellä tässä tilanteessa, kun tarjolla ei ole treenejä, eikä juurikaan lenkkejäkään. Hihnalenkkeilyä ollaan kyllä nyt tehty, mutta hurjat vapaanariekkumiset saavat vielä odottaa vuoroaan.


Ylva ja Kepa laukkasuoralla, kun vielä sai kirmata vapaana.

Kentsu on välttynyt flunssalta.

Kepa-setä


Ylva, Kentsu, Rimma ja Puuma. Tytöt olivat meillä yökylässä joku aika sitten.